Onkin jo vierähtänyt viime postauksesta.
Olen käynyt Islannissa työreissulla -hieno maa, ehkä saan kuvankin tänne. Geysir tuli nähtyä, ja konserttikirkko -vaikka keikat on keikkoja joka maassa.
Ja paljon muuta. Isäntäväkemme oli ensiluokkaisen huolehtivaista.
Nyt pyhällä viikolla jatkan omistautumista musiikille. Matteus-passio meni kahdesti viime viikonloppuna (pikkuisen lyhennettynä versiona tosin..) ja nyt tehdään Johannesta Lahdessa ja Hämeenlinnassa , Sinfonia Lahden ja Dominante-kuoron voimin.
Saksalainen kapu on varsinainen nazi. Uh. ammatin varjopuolia. Tämä nyt sentään osaa johtaa -sekin on jo jotain.
Ja musa on kyllä hienoa, juu.
Lapsoset kotona kyselevät: "mikset sä oo ikinä kotoo äiti?" mutta oonhan taas sitten kun tästä pahimmasta putkesta päästään -ja jos kaikki menee hyvin, melko paljonkin, ainakin syksyllä...
;-)
menossa on "pulla uunissa" -projekti.
Tosin tällä vankalla kokemuksella, eipä kotiäitiys paljon houkuttele. Vauvan kans juu, pakkohan se on, tavallaan, ainakin vähäsen hidastaa hetkeksi tahtia, mutta tulen hulluksi jos en saa myös soittaa.
Niin että saapi nähdä.
Viime aikoina on kohuttu Suomessakin hyväksikäytöistä, erityisesti (katolisen) kirkon piirissä -tosin näitä tapauksia ei ainakaan tiettävästi ole meilläpäin esiintynyt. Hyvä. Yksikin on aina liikaa.
Toisaalta likapyykki pitää pestä -ihan joka paikassa. Kirkoissa tietty, mutt myös urheiluseuroissa, kouluissa, partioissa jne... en oikeen tajua; jos kirkko vedetään jotenkin erityisvastuuseen pahasta, koska se edustaa "korkeaa moraalia" mutta samaan aikaan muut (yhteiskunnalliset) toimijat eivät edusta? ja toisaalta, mediassa ollaan väsymättä valmiita toitottamaan kirkon moraaliopetuksen huonoutta ja kelvottomuutta -mistä siis moinen haloo, kai maar laitokselta, joka on niin korruptoitunut voikin sitten odottaa mitä vaan...? Ja mitä tulee siihen, mitä kirkko itsestään sanoo (että Jumalan haluama jne) niin eikös jokainen uskonnollinen yhdyskunta alkaen jehovantodistajista ja moonilaisista ym sano melko samaa?
Miksi siis katolista kirkkoa repostellaan ja aina halutaan näyttää ainakin Suomessa mahdollisimman huonossa valossa?
Ma ei tajuu.
Toisaalta tajuunkin. Kirkon opetus esim. elämän arvosta ja pyhyydestä haastaa nykyajan individualismin ja hedonismin. Oikein ymmärrettynä kristinusko on elävä opetus uhrautuvasta rakkaudesta, joka ei laske hintaa antamiselle.
Se sattuu -eipä sillä Jeesuksellakaan siellä ristillä mitään helppoa ja mukavaa ollut.
Armo ei ole sitä, ettei mikään ole syntiä. Armo on uusi alku, mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ja kasvaa paremmaksi.
"Mene, äläkä enää syntiä tee!" Sanoi Herra armahdettuaan ja parannettuaan kohtaamiaan syntisiä.
